Minä en tiedä, mitä tekisin sinun kanssasi. Toinen puoli minusta tahtoisi päästää sinut irti, toinen puoli pitää sinusta kiinni vielä lujemmin. Menettänyt minä olen sinut, mutta onko toivo sisälläni turhaa vai pitäisikö sen häipyä unohduksiin? Sinä puhalsit sisääni liekin, ja se liekki lepattaa peloissaan pimeässä, muttei sammu koskaan.

Minä olen päättänyt antaa itseni kohdata sinut, joka ikinen kerta, kohdata sinut niin kuin minä tunnen eikä niin kuin minun pitäisi. Silloin kun kohtaamisemme päättyvät kyyneliin, silloin niin pitää ollakin. Olen päättänyt antaa itselleni aikaa surra, ja silloin kun suru on minussa kokonaan, ei se enää pistä niin pahasti. Usein se on rauhoittunut, se on hiljaa, mutta välillä se viiltää syvään, niin kuin ikävä ja kaipaus jotka eivät hellitä, niin kuin muistot jotka voi tuoda mieleeni mikä tahansa, mikä kertoo meistä.

Sinulle minä olen sanonut, että osa sydäntäni kulkee aina mukanasi, sillä sen sinä minusta otit. Ja että minun sydämessäni ja minun luonani on aina paikka sinun tulla, sinun muistosi ei haihdu eikä sen ole tarkoituskaan häipyä. Ehkä sinun kuvasi käy joskus häilyväksi mielessäni, mutta kun seisot siinä edessäni, me seisomme yhden ympyrän sisällä, sinä ja minä, ja vaikkemme ylettyisikään koskettamaan toisiamme, sinun sielusi koskettaa aina minun sieluani. Ja kun sinä seisot siinä, muistutat minua rakkaudestani, ja minä ymmärrän, ettei sen kuulukaan koskaan kadota, eikä sen ole tarkoitustaan hävitä eikä häipyä.

- joku fiksu.. -